Eläkkeelle jäänti on suuri muutos.

Eläkkeelle jäänti on suuri muutos työuran päätteeksi, siinä jätetään tuttu ympäristö ja työkaverit. Myös ammattiyhdistysliike hylkää ja edunvalvonta loppuu, samoin työaikainen puolue. Vuoden kuluttua alkaa leikattu indeksi heikentää eläkettä. Monet ovat kokeneet tämän epäoikeudenmukaisena ja niinpä eläkepolitiikan kehittämiseksi on perustettu uusi eläkeläisten edunvalvontapuolue joka keskittyy ensin seniorien heikentyneen taloudellisen ja sosiaalisen aseman korjaamiseen.

Suomen Senioripuolue on sitoutumaton ja se korvaa työaikaisen ammattijärjestön ja puolueen, jotka vuodesta 1977 alkaen ovat sallineet vain heikennyksiä eläkeläisten asemaan.Valtakunnalliset eläkejärjestöt tekevät hyvää virkistystyötä ja monilla on myös ohjelmassaan eläkeläisten edunvalvonta, joka ei kuitenkaan ole johtanut tuloksiin. Vuonna 1977 leikattiin työeläkkeitä ensimmäisen kerran ja v.1996 toisen kerran, tilapäisesti laman varjolla.

Viimevuosina työeläkekorotukset ovat olleet alhaisempia kun inflaatio, eläkkeiden reaalinen ostovoima on siis vain heikentynyt. Leikatun indeksin toimimattomuus on käytännössä todettu huonoksi. Hallitus on ilmoittanut, ettei leikatun indeksin vääryyttä korjata. Eläkeläisillä ei ole kuin yksi vaihtoehto.

Heikennyksiin ei ole ollut aihetta, koska eläkevarallisuuden tuotot ovat kehittyneet pitkällä aikavälillä hyvin ja jo vuosia, kuluvaa vuotta lukuun ottamatta, on tuotot liikkuneet 6- 8 miljardin euron paikkeilla. Epäoikeudenmukainen vanha eläkepolitiikka on synnyttänyt laajaa tyytymättömyyttä eläkeläisten keskuudessa. Uusi puolue poikkeaa vanhoista siinä, että se sallii vanhan aatemaailman, sitoutumista tarvitaan vain uuteen eläke- ja sosiaalipolitiikkaan. Näinhän kaikki etujärjestötkin toimivat, etutavoitteeseen sitoutuvat eri poliittisten aatesuuntien jäsenet, hyvässä yhteisymmärryksessä. Puolueen tavoitteena on uudistaa eläkepolitiikkaa viimeistään v.2011 uudessa eduskunnassa.

Katainen joka on saanut hyvät arvosanat, erehtyi 21.2.08 eduskunnan täysistunnossa kun hän sekoitti valtion budjetin, joka on hänen vastuullaan, eläkelaitosten eläkerahastoihin jotka ovat eläkeläisten kartuttamat, eivätkä siis valtion. Hän julisti ettei eläkeläisten ostokyvyn romahdusta päivitetä eläkeläisten omista rahastoista. Vielä omituisempaa on se, että jos eläkevarallisuutta siirrettäisiin ostovoimaan, valtio säästäisi sosiaalibudjetissaan. Valtiovarain ministeriltä voisi toivoa vähän liikemiestaitoja.